85-vuotias nainen oli horjahtanut pöydän kulmaa vasten ja satuttanut vasemman kylkensä. Kylkeen sattui liikkuessa ja hengittäessä. Näkyvä mustelma oli lisäaihe epäillä kylkiluun murtumaa. Kylkiluun murtuman diagnoosi on kliininen, eikä siihen tarvita röntgenkuvausta (keuhkokuva voi kuitenkin olla tarpeen jos epäillään veri- tai ilmarintaa). Kun kylkiluuta painetaan sormin paikasta, joka sijaitsee lähempänä selkärankaa kuin iskun osumiskohta ja oletettu murtumakohta, potilas ilmoittaa kivun murtumakohdassa (johtoarkuus). Tällä potilaalla oli kaksi murtunutta kylkiluuta. Tunnustelluista kylkiluista alimmassa ei ollut murtumaa; kahden ylemmän painaminen sai aikaan väistämisreaktion. Kylkiluuvälihermo puudutetaan 2 ml:lla pitkävaikutteista puudutetta (bupivakaiinia tai ropivakaiinia). Neulan kärki viedään ensin luukontaktiin, ja siirretään sitten pienin "askelin" alaspäin kunnes vastus katoaa kärjen päätyessä kylkiluun alareunan alle. Ennen puudutteen ruiskuttamista varmistetaan ruiskulla imemällä, että neulan kärki ei ole verisuonessa. Puudutus voidaan joutua uusimaan 1–2 vuorokauden kuluttua.
Tekijät
Ilkka Kunnamo
